Pyhä Pio Pietrelcinasta    

  

Isä Pio oli Kapusiinimunkki joka vietti 52 vuotta San Giovanni Rotonda Luostarissa. Hän oli ainoa katolinen munkki jolla oli Kristuksen kärsimyshaavat

Hän piti messua viidestä kahdeksaan ja kuunteli miesten ja naisten ripityksiä kahdeksasta viiteen.Hän rukoili  käyttäen  rukousnauhaa useita kertoja päivässä, perusti sairaalan köyhille, ja uneksi tarpeeksi suuresta kirkosta joka  soveltuisi  suurelle joukolle pyhiinvaeltajia jotka kävivät San Giovanni Rotondossa.

Hän ei pitänyt koskaan lomaa eikä hänella ollut koskaan menestyksellistä uraa. Hän ei pitänyt  kaunopuheisia saarnoja eikä poikennut koskaan kutsumuksestaan kirkkoon.  Hän keskittyi ainoastaan rakastamaan Jumalaa, pelastamaan sieluja ja lievittämään tuskaa.

Hän luetteli kaikki synnit jotka tunnustajat jo olivat unohtaneet, hän matkusti moniin paikkohin koko maailmassa tavallisesti vahvan tuoksun seuraamana, Hän ennusti tulevia tapahtumia.

Hänen haavansa eivät koskaan umpeutuneet. Hänen ruumiinsa kärsimys ei loppunut koskaan. Hänen ajatuksensa olivat aina Jumalan luona.  Hänen huulensa eivät koskaan lopettaneet rukoilemasta ja hänen sydämensä ei lakannut koskaan rakastamasta..

 

"Kristus on elämäni"

Isä Pio syntyi Pietrelcinassa, 8 mailia Beneventosta, Campanian alueella etelä Italiassa.

"Muistan kivi kiveltä Pietrelcinan. Se tulee olemaan silmieni valo."

 

"Tervehdi Pietrelcinaa. Olen sinetöinyt sen sydämeeni."

     

 Isä Pion vanhemmat olivat Grazio Forgione ja Maria Giuseppe Di Nunzio

   

Isä Pio syntyi tässä talossa toukokuun 25 päivänä vuonna 1887

Talo sisältä. Isä Pio oli neljäs seitsemästä lapsesta.

"Kaikki tapahtui siellä. Jeesus oli siellä."

   

St.Annan kirkko jossa Isä Pio kastettiin toukokuun 26 päivänä 1887 yhden päivän vanhana.

Hänen hengellisen johdattajansa kautta tiedämme että jo viiden vuoden ikäisestä alkaen  hän  joutui ekstaasiin ja päätti kokonaan omistautua Jumalalle.

Nuori Francesco opiskeli myöhäisimmät kouluvuotensta yksityisopettajan johdolla rahan avulla  jota hänen isänsä lähetti hänelle Amerikasta, johon hän oli muuttanut siirtolaisena kuten useat muutkin samalta alueelta.

 

"My father crossed the ocean twice to give me the possibility to become a friar"

"Isäni ylitti valtameren kaksi kertaa jotta saisin mahdollisuuden tulla  Herran palvelijaksi.."

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuudentena tammikuuta 1903, ollessaan 16 vuotta vanha hän päätti  mennä noviisiksi Morconen (Benevento) luostariin, jossa hän seuraavan tammikuun 22 päivänä sai fransiskaani kaavun ja otti nimen veli Pio.

 

  

Morcanen luostari ja veli Pion selli.

 

"Miten parhaiten voinkaan  palvella sinua Jumalani jos en Luostarissa ja köyhän pienen Assisin lipun alaisena."

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Marconesta hän muutti Sant’Elia a Pianisiin (tähdella merkitty) käydäkseen lukion ja myöhemmin San Marco la Catolaan opiskellakseen filosofiaa.

 

 

"Haluan tulla partaiseksi munkiksi."

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tammikuussa 1907 antoi veli Pio juhlallisen lupauksen ja muutti Serracapriolaan opiskelemaan teologiaa isä Agostinon, hänen hengellisen johtajansa ja isä Benedetton provinssin korkeimman johtajan  johdolla. Kummatkin opettajat olivat San Marco in Lamisista.
 

"Minä veli Pio Pietralcinasta pyydän ja lupaan kaikkivaltaalle  Jumalalle, ja siunatulle neitsyt Marialle ja pyhälle Francisille ja kaikillei Pyhimyksille  ja sinulle oi Isä  noudattaa koko elämäni Pyhän Fransiscuksen sääntöjä jotka paavi Onorio on vahvistanut ja lupaan elää kuuliaisuudessa, köyhyydessä ja siveydessä."

 

Serracapriola: kaupunki, luostari, ruokasali

Isä Pio jatkoi filosofianopintojaan Montefuscossa ja Gesualdossa (kaksi tähdellä merkittyä kylää)

                                                    

Convent of Montefusco                                                                     Convent of Gesualdo

   

Joulukuussan 1908 hänet otettiin veljeskuntaan. Koko tänä aikana hän kärsi käsittämättömästä ja tuskaisesta sairaudesta joka piti hänen erossa kapusiinien yhteisöstä. Isä Pio vihittiin papiksi elokuun 10 päivänä 1910 Beneventon katedraalissa.

 

 

"Olen täysin haltioitunut Jumalan ja kanssaihmisteni rakkaudesta."

"Lokakuussa 1911 Napolissa tohtori Antonio Cardarellin  tutkimuksen jälkeen lähetettiin Isä Pio Venafroon. Kuuluisan lääkärin tekemän diagnoosin mukaan  olivat nuoren munkin päivät luettuja, hän ei kyennyt matkustamaan pitkiä matkoja, siksi hänet lähetettiin Venafroon, jossa lähin luostari sijaitsi. Puolentoista kuukauden oleskelun jälkeen luostarissa havaitsi yhteisö ensimmäisen yliluonnollisen  ilmiön: huormiotilan."

"Helmikuussa vuonna 1916 hänet lähetettiin St.Annan Luostariin Foggiaan, yrityksenä löytää parempi paikka hänen hauraalle terveydelle.Mutta myös siellä hän tunsi itsensä sairaaksi: hän oksensi, sai äkillisiä hikoilukohtauksia, huimauskohtauksia ja hänellä oli hyvin korkea kuume. Öisin kuultiin hirveitä ääniä hänen kammiostaan. Ne loppuivat jyräykseen joka vavisutti seiniä ja terrorisoi toisia munkkeja. Hän kertoi isä Benedettolle että se oli paholainen joka raivosi, koska sillä ei ollut mahdollisuutta voittaa. Heinäkuussa 1916 hän matkusti lyhyelle vierailulle San Giovani Rotondo luostariin vain kesän ajaksi. . Ilmasto tuntui olevan hyväksi hänelle ja sen sijaan että hän olisi ollut muutaman viikon luostarissa, hän pysyi siellä 52 vuotta, kuolemaansa saakka."

   

"Elän Jeesukselle Kristukselle, elän Hänen kunniakseen, elän palvellakseni Häntä, elän jotta voisin rakastaa Häntä."

Kaikki yksitoista luostaria joissa Isä Pio kävi elämänsä aikana.

"Jumala johtaaä aina ajatukseni ja on valloittanut sydämeni."

Isä Pion tullessa San Giovanni Rotondoon eivät kadut olleet päälystettyjä. Ajan mittaan muuttuivat asiat huomattavasti.

 

"Älä epäile taivaallista apua."

Isä Pion kammio San Giovanni Rotondon luostarissa.

 

     

 

Pyhälla Fransiskus Assisilaisella oli myös Kistuksen kärsimyshaavat.  Mutta Pyhä Fransiskus ei ollut pappi..Hän oli diakoni. Stigmataa ovat  haavat käsissä, jaloissa ja kyljissä jotka vastasivat Jeesuksen kärsimystä ristillä.

   

"Jumala haluan sovittaa kaikkien synnit , niinkuin Sinä teit ristillä."

Isä Pio on ainoa Roomalais- katolinen pappi jolla oli Kristuksen kärsimyshaavat.

   

Risti, jolla Isä Pio sai Kristuken kärsimyshaavat  on alkuperäisen kirkon kuorolehterillä. Isä Pio sai Kristuksen kärsimyshaavat 20 päivänä syyskuuta 1918 kun hän rukoili messun jälkeen. Hän oli 31 vuotta vanha.

                        

"Yhtäkkiä olin kietoutunut loistavaan valomereen. Tässä valossa näin Jeesuksen.   Hän oli hyvin kaunis. Hänen haavoistaan tuli hyvin kirkas valkoinen valo, joka työntyi  käsiini, jalkohini ja kylkiini. Se tuntui tulen liekiltä joka tunkeutui sisään lävisti minut rikkoi ihoni. Tuntui että kuolen nyt."

Han peitti haavat hansikkailla, joissa sormet olivat paljaana.

   

"Luuletteko että haavat ovat pelkästään koristeena?"

Toisinaan hänen esimiehensä määräsivät hänet paljastamaan kätensä jotta haavat voitiin valokuvata.

   

 

"Jätä minulle tuska, mutta ota pois nämä merkit jotka tekevät minut hämilliseksi."

Hänellä oli tapana ottaa käsineet pois ennen messua.

Haavoja voitiin tarkkailla messun aikana.

        

      

                   

 27. maaliskuuta 1967.

Isä Pio piti messua luostarin kirkossa. Se oli pieni ja ahdas.

 

 

Uusi kirkko vihittiin ensimmäinen heinäkuuta 1959.

    

 

Isä Pio vietti  enimmän osan päivistään kuuntelemalla synnintunnustuksia. Ihmisiä tuli hänen luokseen koko maailmasta. Hän kuunteli  synnintunnustuksia vanhassa kirkossa myös uuden kirkon valmistuttua. Siellä oli rippituoli naisia varten. Miehet ripittäytyivät vanhassa sakastissa.

   

"Oi Jumala älä koettele veliparkojani, koettele minua."

   

 

"Käytä rukousnauhaa säännölllisesti. Se ei vaadi paljoa, mutta on paljon arvoinen."

Isä Piolla oli rukausnauha aina käsissään ja käytti sitä useita kertoja päivässä.

        

        

"Olen ainoastaan köyhä munkkiparka joka rukoilee."

"Ettekö tiedä että hyvä työ on tulos monista kyyneleistä ja paljosta kärsimyksestä."

.

"Kärsimys on jokapäiväinen leipäni ja iloni"

16. huhtikuuta 1965.

 

Isä Piolla oli monta henkistä lasta. Hän vastaanotti kaikki heidän viestinsä, kirjoitettuna tai muulla tavalla hänelle lähetettynä ja hän löysi tavan vastata kaikille.

    

"Rukoileminen johdattaa sydämemme Jumalan sydämeen."

     

"Kun Jumala kutsuu minut, sanon Hänelle: Jumalani odotan  Paratiisin ovella, tulen sisään vasta kun olen nähnyt viimeisenkin lapsistani tulleen sisään."

 

"Armollinen Herra antoi minulle maallisen tehtävän: perustaa klinikka sielu- ja kehoparkoja varten. Klinikka tulee kasvamaan kauniiksi ja suureksi."

Auttaakseen köyhiä ihmisiä keräsi Isä Pio rahaa ja rakensi ilmaisen sairaalan ja antoi sille nimeksi ”Talo kärsimysten helpottamista varten”. Mary Pyle, amerikkalainen oli suureksi avuksi hänelle.

Isä Pio nauhanleikkausseremoniassa toukokuun 5.päivänä 1956.

 

 

"Tässä tulee olemaan suurin keskus inhimillisten sairauksien parantamiseen."

   

 

” kun tämä on tehty hyvin, rukoukset liikuttavat jumalallista sydäntä ja vaatii yhä useampia vastauksia”

 

Isä Pion rukousryhmä.

Isä Pio perusti rukousryhmät neljäkymmentäluvulla ja ne levisivät  koko maailmaan. Nämä mainittiin ensi kertaa toukokuussa 1950 julkaisussa nimeltä ”Bollettino della Casa sollievo della sofferenza” (katso allaolevaa liitettä). Ne ovat spontaanisia ryhmiä joita yhdistää rakkaus Isä Pioon ja yhteenkuuluvaisuus kirkkoon. Osallistujat päättävät seurata Isä Pion oppeja fransiskaanisessa. Näitä ryhmiä johtaa ”Opera di Isä Pio”

 hengessä. 

Muita momentteja Isä Pion päivässä.

     

"Ravintoni on tehdä Jumalan tahdon mukaan"

 

   

"Auta minua kantamaan ristiä, kannan sitä kaikkien puolesta."

            

 

 

  

"Keskity poistamaan puutteet jotka estävät sinua yhdistymään Jumalan kanssa."

"Lopussa taistelu elämästämme on kaiken tämän perusta. Hänessä ovat kaikki vastaukset myös kaikkein vaikeimpiinkin kysymyksiin. Ilman häntä – ainoastaan tyhjyyttä."                             

 

Tämä on Isä Pion kasvojenilme.

       

         

 

 

  

  

   

         

 ”Kuole tai rakasta Jumalaa”

Syyskuun toinen päivä 1965

   

Kolmas päivä lokakuuta 1965.

"Maapallolla on helpompi olla ilman aurinkoa kuin ilman messua."

Päivittäinen juhlahetki Isä Piolle oli messu. Messun kestoaika vaihteli 90 minuutista yli kolmeen tuntiin.

      

 

Messun aikana voitiin tuntea että hänellä oli suora linja yliluonnolliseen.

 

      

 

 

  

 

Isä Pio piti viimeisen messun 22 päivänä syyskuuta 1968.

Isä Pio kuoli syyskuun 23 päivänä 1968.       

Isä Pion hauta.

  Paavi Johannes Paavali II kävi Isä Pion haudalla 27. toukokuuta 1987.    

Isä Pio julistettiin siunatuksi toukokuun 2. päivänä 1999. Hänet julistettiin pyhimykseksi 16. kesäkuta 2002. Juhlamenot piti Paavi Johannes Paavali II, Sain Petersin aukiolla. Paikalla oli satoja tuhansia pyhiinvaeltajia.

Isä Pion kirkko San Giovanni Rotondossa juhlapäivänä:

 

Kuvia Saint Peterin aukiolta:

  

         

 

Vuonna 2004 oli suuret juhlamenot uuden kirkon avaamisen johdosta, joka sijaitsee lähella Isä Pion luostaria San Giovanni Rotondossa. Kirkon on piirtänyt arkkitehti Renzo Piano.

        

     

 

 

"Kiitä aina Herraa siitä mitä olet vastaanottanut.Se on paras tapa saada suopeutta."

Rukousnauha, jolla Isä Pio rukoili ja siunasi monta kertaa.

Krusifiksi, jota hän suuteli, siunasi ja kantoi monta kertaa.

Rukouskortti jonka Isä Pio kirjoitti 19. lokakuuta 1957.

"Älköön Maria koskaan poista  sinulta äidinrakkauttaan."

 

Rukouskortti jonka Isä Pio kirjoitti 18.marraskuuta 1957.

"Katsokoon Maria sinua äidillisillä silmillään."

 

 

 

Rukouskortti jonka Isä Pio kirjoitti 18.lokakuuta 1957.

"Olkoon Jeesus aina syöpyneenä mieleesi."

 

Yksi ensimmäisistä rukouskorteista joka julkaistiin Isä Pion kuoleman jälkeen hänen kunniakseen.

Kääre jota Isä Pio käytti hänen kyljessään olevien haavojen peittämiseen 7. helmikuuta 1957.

Taiteilija Beverly Laytonin, Lawton tekemä bysantilainen alkuperäisikoni Isä Piosta kooltaan 81 x 61cm tuumaa.

 

"Kun teemme jotain, tehkäämme sen, niinkuin se olisi viimeinen teko jonka koskaan tulemme tekemään."

 

 

   Index